Kohti uutta vuotta

On joulu. Rauhallinen se on vanhan perinteen mukaan: lapset kotona käymässä, sokea vaari vierailulla Ilmajoelta, lunta, kinkun tuoksua. Vain eläinten hoito ja polttopuiden sisään kanto työnä, ei kyläilyjä ei. Liitänpä tähän tutuille lähteneen toivotuskortin tyyliin heinillä lampaiden kaukalon: Jeesuslapsen sijalla vain palaa juottoämpärissä kynttilä. Se on symbolista lämpöä tuulisella vaaralla.
Monia on varmaan kylmänyt ajatus kulutusjuhlan kärjen katkeamisesta lamaan. Laajalti kaikuvat viestit irtisanomisista, työttömyydestä ja henkisestä pahoinvoinnista seuraksineen tuntuvat voittavan joulun.
Mutta niin kuin elämä on syntymistä ja kuolemista, talous nousua ja laskua, on tämä muutos sittenkin tervetullut ihmiselle. Vain kriisin kautta voi syntyä jotain uutta ja alkaa uusi ajanjakso. Emme ole yksin niin kuin korven asukas ennen. Meillä on tukiverkot, jos osaamme niitä käyttää.
Ja kulutusjuhlalle on hyvä tulla loppu. Onni ja materia ovat usein eri planeetoilta. Aikamme on rajallinen, älkäämme tuhlatko sitä joutavaan. Samoin kuin ei ole oikein tuhlata luonnonvaroja (=tulevien polvien aikaa), samoin ei henkilökohtaisella tasolla ystävyyttä tai luottamusta.
On joulu ja silti monet suunnittelevat attentaatteja, voimapolitiikan näyttöjä. Pikku uutinen kertoi juuri, että ei niin kaukanakaan täältä (Valkealla merellä, mistä inhat ilmat aika ajoin yllättävät Ilomantsin) harjoittavat rapautuvan sotilasteknologian voimat vedenalaisten ydinkärkiohjusten laukaisuja kuin ennen vanhaan. Onneksi jatkuvasti epäonnistuen. Mutta sanoma uutisedssa oli kaikkein vaarallisin: Venäjän (s.o panslavismin) etupiirin ja suurvalta-aseman vahvistaminen. Kysyn vain, onko suurvallan tunnus se että pystyy käymään tuhoamissotaa, se että tulot ovat suuret vain (poliittisesti suvaituilla) oligarkeilla ja että maan pinta-ala on laaja. Siis suurvalta voi oikeuden käytössään harjoittaa mielivaltaa, antaa kansan nääntyä ja elintarviketuotannon romahtaa. Jos venäläinen mies kuolee keskimäärin 40 v ikäisenä, onko se suurvallan vai kehitysmaan tunnusta?
Kyllä samaa kritiikkiä voi yhtä hyvin esittää uudelle mantereellekin, mutta naapuri on meille aina lähempi.
Kaikesta voi kuitenkin löytää hyvän: Meille se on oma maa, demokratia ja vahva tietotaito. Parannetaan niitä yhdessä tulevana vuonnakin

Kiitos ja vauhtia metsätöihin

Vaalit menivät jotenkin niin kuin olin ajatellutkin. Kyseessähän oli signaali, että Ilomantsikaan ei ole maailman ulkopuolella. Kälyni, joka ensikertalaisena onnistui pääsemään / joutui Kaavin valtuustoon, lausui julki tuntonsa:

"hei
Sinulla nyt oli tuollainen kamikaze-missio vihreänä Ilomantsissa, joten en ihmettele. Minä taas puhtaasti taktikoin keskustan siivellä sitoutumattomana. Vaikka en tiedä onko tässä nyt mitään juhlimisen aihetta, töihinhän sitä joutuu.
Sulla oli kuitenkin ihan asiaa nettisivuilla, etelässä olisit ollut varmaan vahvoilla.
t. Satu"

Niinhän se tietysti on. Onneksi pääsin tekemästä yhteisön töitä, kun omatkaan eivät ole kunnossa.
Lähetin onnittelut valtakunnan ääniharava Odelle. Olimme joskus samalla asialla mm. Viron palavankiven louhinnan ja sen ympärille syntyneiden ongelmien (ei vähiten Neuvosto-Eestin siirtomaapolitiikan)kanssa. Sen mitä sain nyt ääniä täältä raukoilta rajoilta, Ode sai 715-kertaisena. Maantieteelle ei mahda mitään, sanoi joskus joku valtioviisas.
Henkilökohtaiset kiitokseni minua äänestäneille 11, ja koko ryhmän puolesta 44 ihmiselle.
Erityisen kiitokseni haluan osoittaa Pogostan Sanomien toimitukselle lehden solidaarisuudesta ryhmäämme kohtaan. Tiedonvälitys ja sen avoimuus on vihreän liikkumisen keskeinen kulmakivi.
Nyt on aika aloittaa työ seuraavia vaaleja varten, ei rahalla vaan rakkaudella Ilomantsiin. Ja kun Ilomantsia ei joskus enää ole kuntana, se on edelleen paikkana (ja vahvistuvana sellaisena).
Kun muut tekivät vaalityötä, itse ponnistelin vesisateessa ja kurassa oheisen rakennuksen kimpussa. Haapahirsinen sauna nousi vaalipäivän aattona harjakorkeuteen vaaran laelle. Sen tekijämestari on Paavo Eskelinen Kuopion Hirvilahdesta. Kokoamisessa tosi työssä olivat myös hänen poikansa Konsta ja meidän Tommo, hyviä soittajia molemmat.

Tässä harmaantuvassa mökissä maailmaa vielä parannetaan...

vaalibudjetti

Joensuun suunnasta on patisteltu ilmoittamaan, paljonko kukin ehdokas on käyttänyt rahaa esiintymiseensä. Pitää siis vastata. Tähän mennessä rahaa on kulunut kahden lammaslihapurkin tuottajahinnan verran. Yhtään ilmoitusta en ole tilannut enkä maksanut. Jotain yhteisilmoituksen kuluja saattaa tulla jaettavaksi. Ja yhden matkan bensakulut Hattuvaaraan, s.o. 6 litraa. Siinä kaikki mitä nyt tiedän.
Muuten tulihan kotioloissa selville sekin, että poliittisesti ristiriitaisin asia vaimon kanssa on suhtautuminen kotisirkaan. Puoliso (keskustalainen) on jyrkästi vastaan, että minä (vihreä)toisin meille asukkaaksi (Virosta) kotisirkan.
Sanottakoon selvyyden vuoksi, että kyseessä ei ole uusi naistuttava vaan Suomessa uhanalainen vanhojen asumusten hyönteinen.

Itkeäkö vai nauraa?

Näin kunnallisvaalien alla on on kaikenlaisia tilaisuuksia. Olen välttynyt niistä kiitettävästi. Olin kuitenkin yhdessä: Pampalon kultakaivosta koskevassa. Sehän on ollut yksi kunnan pelastava oljenkorsi. Ja kultaa on, mutta sen esille saamiseen tarvitaan rahaa. Maailman laman iskiessä tännekin aikatulut muuttuvat ja osakkeiden hinta laskee. Kun Endomines meni muutama aika sitten Tukholman pörssiin, oli osakkeen hintanoteeraus 12 ruotsinkruunua. Nyt se on myyntikurssina 4,00 Skr. Uusia osakeanteja siis tarvitaan.
Itsekin tein kesän lopulla 110 kV voimalinjan ympäristöselvityksen Pampaloa varten; nyt kuulin firman toimitusjohtajan suusta, että tätä linjaa ei tarvita vaan yritys luottaa rikastamotoiminnassa 20 kV jännitteeseen ja agregaattivoimaan. No silleen, pääsivät huhuslaisetkin metsään hakattavasta aukosta. Siis teetettikö Enerke Oy hukkainvestoinnin linjan tutkimisella, vai muuttiko tilaajayhtiö mieltään kuultuaan hinnan 45 km linjan vedosta?
Mutta samassa tilaisuudessa (järjestäjänä Keskusta ja Vihreät) käytti puheenvuoron eräs tunnettu keskustalainen "änkyrä". Sanon änkyrä, koska hän aiemmin vaalipaneelissa niin suurisanaisesti moitti kunnanvaltuuston änkyröitä. Antoi lausunnon vihreiden nokkanaisesta, jossa "todisti" tämän olevan stalinisti. En ollut uskoa korviani, että tällaisessa kulta-asiayhteydessä alkaa tulla moisia asiattomuuksia. Seurasi tietysti hyökkäyksen kärjen pikaistunut vastaus, josta huuto ei ollut kaukana.
Kuvittelin, että tämä tapaus oli yksittäinen ja kaikkien tunteman vastavirran kiisken ainoita tapoja tulla esille asiassa kuin asiassa.
Mutta sitten ehdin viimein lukaista Karjalaisen nettipalstan lukijakommentteja. Seuraavassa näitä otteita keskustelusta sen jälkeen, kun lehti syyskuussa julkisti uutisen vihreiden asettavan pienen ehdokasryhmän.

Iloksen toinen haara 22.09. klo 21:45
suojelullako eletään
No tulihan se vihreiden ryhmä myös Ilomantsiin, tosin toimii Joensuun ohjauksessa. Taitaa ryhmän kannatus olla perin heiveröinen, sillä kyllä äitiryhmä Ilos ja Natura on pilannut mahdollisuudet. Korpipitäjässä ei elä suojelulla, vaan työllä, jolloin luonnonvaroja pitää voida hyödyntää. Jos noudatettaisiin vihreiden ja muiden suojelijoiden tahtoa ei Ilomantsissa oli edes soraa saati sitten maanomistajalla oikeutta omiin maihinsa. Grönan politiikka on niin betonoitua, että luonnosta, metsistä ja maasta elävän pitäjän asukkailla nousevat niskavillat jo nimen kuultuaan. Sosialisointi ei kuulu 2000-luvulle, ei vaikka olisi entinen stallari.

04.10. klo 21:28
Duunari
Nämä Vihreät ja Luonto-Liiton edustajat,eivät ole koskaan tehneet rehelistä työtä.ne eivät tiedä mitä se on vaan jauhavat paskaa koska niillä on niin suuret suut.

04.10. klo 20:21
sinivihreän!
Kokoomuksen puistoyksikkö, kuten eräs poliittinen kirjoittaja blogissaan kertoo. Piti ihan Nurmijärveltä asti tulla pelastamaan Ilomantsi sen omilta osaamattomilta päättäjiltä jotka eivät ymmärrä luonnosta mitään eivätkä ympäristöstä! Heistä monet ovat kuitenkin niin iäkkäitä, että ovat eläneet ajan, jolloin korvessa ei ollut edes sähköä ja todella elettiin luonnon ehdoilla. Von sukuiset Nurmijärvellä ovat tainneet saada sähköt ja vesi-viemäröinnit 1800 luvun lopulla ja luonnon ehdoilla eläminen on heiltä ehkä jo unohtunut koska siitä taitaa olla enemmän kuin 120 vuotta. Luonnonmukainen maataloustouhu ei nykyaikana ole lähellekkään sama kuin ennen oli. Silloin siihen jouduttiin pakosta ja siitä pyrittiin pois tai yritettiin kehittää paremmaksi, ettei elämä olisi ollut niin kovaa. Veikkaan, että tällekkin touhulle käy kuten monelle muulle samanlaiselle harrastajalle. Muutaman vuoden jaksavat aatten innolla, sitten siitä tulee arkea ja lopuksi muuttavat pois kun huomaavat ettei se niin erikoista ollutkaan ja kaupunkien mukavuudet alkavat taas kiinnostaa. Nuorena ja keski-ikäisenä sitä vielä jotenkuten harrastaa muutaman vuoden mutta ikää kun tulee, arvot muuttuu.

05.10. klo 08:40
punavihreää
Kun demarit haluavat sosialisoida ihmisten rahat, vihreät sosialisoi maallisen omaisuuden. Kaikki vaan yhteiskunnan kontrolliin ja ohjaukseen. Totuus tulee hyvin esille ehdokkaan kommenteissakin, kun on kiinnostunut verovarojen käytöstä. Siitä nimenomaan on sosialisnissa kysymys. Verottaa ihmisiltä pois työllä anasaitut varat ja hallita niitä toisten puolesta. Kun kapitalismilla pelottelu ei enää pure, niin hyvä uskoiset manipuloidaan keinotekoisilla uhkakuvilla kuten ilmastonlämpeämisellä.

05.10. klo 19:43
punaa
Todella hyvä analyysi, olet oikeassa näissä kateuteen ja toinen vielä lisäksi anarkiaan periaatteensa perustavien ryhmittymien ruotimisessa.

Olen tiennyt eläväni Suomen äärikolkassa ja halunnut tänne. Mutta nyt ymmärrän pimeyden ydintä -oikeaa mustaa aukkoa - enemmän. Noissa viesteissä kaikuu korven ääni korpikuusen alta.

En häpeä ilomantsilaisena - häpeän ilomantsilaisten puolesta.

Eilen iskivät "joutoporukat" (juottop.?) tai häiriintynyt yksilö torin varren vaalimainoksiin. Eniten sai siipeensä pienin ryhmä vihreät, mutta myös kristillisten ja sosiaalidemokraattien julisteita oli tärvelty. Kovin yhteistä nimittäjää näillä kolmella on vaikea keksiä, joten kyseessä lienee ns. yleinen tyytymättömyyden ilmaisu.
Näitä kelkasta pudonneita on joka kylässä aivan liian paljon. Miten heidät voisi saada ajopuun asemasta ohjaamaan omaa elämäänsä? Vanhat tapaukset ovat käytännössä menetettyjä, mutta mitä tehdä nuorien kanssa. Koulu antaa vain ensi sijassa tiedollisia valmiuksia. Opettajien tehtävä tuntuu olevan opetussuunnitelmien toteuttaminen, ei niinkään nuorten opastaminen oman elämän hallintaan. Ja vaikeaahan se olisikin kun nuorten ihannoimia henkilöitä ei täällä syrjässä juuri löydy. Esim. yläasteella ei ole vuosiin käyty enää välitunnilla vaan istuskellaan tuntivälit koulun käytävillä. Opettajien perusteena on mm. se, että ulkona kävijät ovat tupakoijia. Aika paljon pielessä vai ?. Kyllä välituntivalvojallakin (jos sellaista on olemassa) on oma kasvatustehtävänsä keskenkasvuisten kanssa.
Koulu vetoaa monesti voimattomuuteensa nuorten ongelmatilanteissa, ettei se voi ottaa kotien vastuullista kasvatustehtävää hoitoonsa. Entä kun on vain "koti", jossa ei osata/jakseta/nähdä tarpeelliseksi kansalaiskasvatuksen aakkosia. Nuori pakenee virtuaalitodellisuuteen, joka voi saada mitä kummallisempia piirteitä kuten on nähty.
Vanhemmat: antakaa aikaa lapsellenne ja tehkää yhdessä jotain. Se on parempi pankkitalletus kuin hyväkään osakesijoitus. Ja onhan maailma nyt rähmällään kohta 1930-luvun lamaan verrattavissa olevasta talouden syöksykierteestä. Hyvää siinä on se, että se pakottaa ottamaan selviytymistaistelun omiin käsiin. Jos siihen pystyy. Yli varojen elämisestä on tultava loppu niin yksilön kun yhteisöjen talouksissa. Ja heikko-osaisten turvaksi järjestätynyt yhteiskunta tarjoaa turvaverkon.
Olen tässä vain aprikoinut, kuka maksoi matkani Tampereelta Dubliniiin ja takaisin (minä maksoin vain 1 €). Ilmaista lounasta ei ole; ilmaiseksi lentämisestä lankeaa maksu jonnekin.

Matkailua ja vaalityötä

Sitten vaan kävi niin että lähdin viimein kunnallisvaaliehdokkaaksi. Onkin jo aikaa kun olin vihreiden valtuutettuna 1980-luvulla kahdesti entisessä silloisessa kotikunnassani Janakkalassa.
No Ilomantsissa julkinen tunnustautuminen vihreäksi on kuin pujottaisit pään löysään hirttoköyteen. Mutta tällaisella vanhalla jäbällä ei liene enää paljon menetettävää. Paitsi kotioloissa, jos rengin työt eivät tule ajallaan tehdyksi. Olinpa nyt esim. paneelissa, jossa yksikään eri puolueiden edustaja ei sanallakaan edes viitannut nuoriin. No mitäpä suotta, lapsia syntyy tänne Ilomantsiin enää alle peruskoulun luokallinen. Siis marginaali-ilmiö äänten kalastajan kannalta. Enemmistönä näyttävät olevan vaaliasioissa eläkeläiset, niin ehdokkaina kuin paneelien yleisönäkin.
Mistä tämä kertoo: kunnan tulevaisuus on enemmän kuin uhattuna. Parin kymmenen vuoden takaiset menetelmät kuntapolitiikassa ovat aikansa eläneitä, mutta tämän päivän eläkeläiselle se saattaa olla totisinta totta tänäänkin. Kaikella kunnioituksella vanhalle elämänkokemukselle, mutta silloin ei tunnettu ilmastonmuutosta, tietotekniikkaa, maahanmuuttoa tai monia muita tämän päivän asioita. Silloinkin kyllä lähdettiin täältä syrjästä leveämmän leivän perään. Sanotaankin että tänne jäivät ne, jotka eivät osanneet ostaa menolippua.
Kun 1991 muutin perheineni tänne Mantsiin, oli väkiluku karvan verran yli 8000, niin harmittavasti että perheeni muutto merkitsi sen että kuntaan valittiin monta valtuutettua enemmän kuin jos emme olisi tänne muuttaneet. (Siis kallis tikki kunnalle tällainen tulomuuttajaperhe.) Nyt väki on vähentynyt tuosta 25 %. Meidänkin lapset ovat lähteneet maailmalle.
Kuinka pitkään Ilomantsi jatkaa sitten itsenäisenä kuntana, kun kaikki viisarit näyttävät alamäkeä? Jonkin vuoden, arvaan. Ja kuitenkin muutin tänne Runo-Karjalaan sen muinaisen maineen kannustamana. Koko Suomessa pyritään peruspalvelut turvaamaan tätä nykyä 20000 asukkaan väestöpohjayksiköille. Siis avataanko itäraja 14000 tulomuuttajalle, jotta valtionhallinnon kaavailuissa täyttäisimme kuntakriteerin? Vai pyrimmekö liittämään tähän hallintoyksikköömme Porajärven ja Repolan? Vai ruvetaanko neuvottelemaan ehdoista Joensuun kanssa. Huonoja vaihtoehtoja kaikki, mutta minkäs teet.
Olin männä viikon Irlannissa. Sekin maa on kokenut kovia lähtömuuttoja: Amerikkaan ja tänä päivänä Australiaan. Maasta löytyy jopa aavekaupunkeja ilman ristinsielua.
Etsittiin aktiivisesti pojan kanssa irkkukansanmusiikkia. Valitettavasti ressumme rajoittui Dublinin-Kilkennyn (Cill Cheinnigh) akselille, jäivät mahtavat länsirannikon maisemat näkemättä. Mutta ei hätää, matkalippu Tampereelta Dubliniin maksaa hyvissä ajoin tilattuna 1 €, paluumatka 0 €. Kun ei lasketa lentokenttäveroja 23 €. Siis uusi reissu saarelle kun on joutoaikaa.
Sieltäkin sai vahvistusta EU-kritiikille, kun sattumoisin kävelimme maatalousministeriön ohi: vanha nainen piti yksinäistä mielenosoitusta plakaattia heilutellen. Sen teksti todisti: Farmers are no criminals.

vaali- ym. kiihkoa

Hei vaan satunnainen lukija!
Järkevät puheet saa heittää romukoppaan näillä kunnallisvaaliviikoilla. Kysyn vaan, miksi pitäisi nyt niin kiihkeästi olla esillä? Kyseessähän on koko elämän pituinen valinta ja sen toteen näyttäminen.
Olin juuri muutaman päivän Virossa. Yritettiin parin dendroihmisen kanssa kerätä siementä mm. orapihlajista Saarenmaalta. Vaan vaikeasti löytyi puumaisia marjovia crataeguksia. Paras anti olikin eräässä Tallinnan Tondin kaupungiosan yksityispuutarhassa. Sen istutukset oli tehnyt ensimmäinen virolainen tuttavuuteni liki 40 vuoden takaa. Jo aikaa manan majoille mennyt Edgar Talvik löi kipinän kiihkeään Eesti Fan-suhteeseen, hänen puutarhansa muistuttaa olemassa olollaan myös Neuvosto-Eestin historiasta. Ja nyt hänen arkkitehtityttärensä Tiina oli juuri valmistelemassa suunnitelmaa palauttaa v. 1928 tehty ja venäläisten 1955 räjäyttämä vapaussodan suuri hautamuistomerkki alkuperäiselle paikalleen alkuperäisen kaltaisena.
Samaan aikaan suomalainen "totuuden torvi" tutkija B riepottelee veljeskansojen välejä, käy kumartamassa siirretyn pronssisotilaan patsasta juuri valmistunut kirja kainalossaan. Kirjan oleellinen sisältö tuntuu olevan se, miten Viro häviää kymmenessä vuodessa maailman kartalta. Sovjetologi mikä sovjetologi. Tietysti riidan haastaminen on hävettävää, mutta veljeskansojen välejä sillä ei sentään saada poikki. Eikä varsinkaan henkilökohtaisia siteitä. Jollei lasketa asianomaisen itselleen hankkimaa Persona non grata-leimaa.
Kyllä virolaiset ovat silti varpaillaan Georgian sodan takia: mihin pystyy 900 000 asukkaan kansa, jos väkivalta saa vallan.
Virolaisilla oli valmiudet siirtää pronssisoturipatsas jo 1994, mutta poliitikot antoivat itsenäistymisen pölyn laskeutua viime aikoihin.
Menneisyyden kanssa kiihkoilu ei todellakaan vie mitään eteenpäin, oli sitten kyseessä valtioiden väliset suhteet tai kunnallisvaalien asetelmat.
S.

Luostarisaarella Laatokalla

Tuli tehdyksi mielenkiintoinen opintomatka Laatokan uskonnolliseen sydämeen. Asiana olivat kyllä muut kuin uskonnolliset asiat: kasvillisuuteen ja luontoon perehtyminen. Ja siinä sivussa tietysti ajan ilmiöihin, saaren entisöintiin ja uudisrakennustyöhön.
Kyseessa ei ollut aivan pikainen käynti, sillä saaressa viivyttiin (meitä oli kymmenkunta Möhkön arboretumin kasviharrastajaa) liki kolme vuorokautta. Edellisestä käynnistäni olikin jo kulunut 17 vuotta.
Siis asiaan: etsimme ensisijaisesti puuvartista lajistoa. Sitä oli kuitenkin esim. pensaiden osalta niukasti. Valtaosa aikanaan istutetuista puista on pihtoja ja lehtikuusia, ja lehtipuista saarnia ja tammia. Vanhin jättiläiskokoinen saarni on noin 400 v vanha luostarin yhdessä hedelmäpuutarhassa.
Mutta varsinainen nähtävyys on tietysti saar(t)en hakkaamattomat aarnimetsät. Männyn ja kuusen hallitsemaa lehtoa ja niiden harvinaisia kasveja. Mutta hyönteistuhot vaivaavat näitä vanhoja puita. Isot kuusetkin ovat kuolemassa pystyyn kirjanpainajan ym vaivaamina. Luostarin kiinteistöt eivät ehdi polttamaan pystyyn kuivavaa puuta ja pihtanuorennoksen syövät hirvet.
Hirvikärpäsistä oli metsässä todellinen riesa. Ja luostarin asukkaiden dieettiin ei kuulu liha eikä alkoholi.
Mikä sitten oli upeinta luonnossa. Kyllä se oli tietysti Laatokka sääilmiöineen, mutta kasvillisuudessa sitä ovat kalliokedot. Miten paljon meille lounaisia lajeja ja perinteisesti tunnettuja lääkekasveja. On jänönapilaa, hakarasaraa, pikkutervakkoa, mäkimeiramia, ketokäenminttua, isomaksaruohoa, kangasajuruohoa jne. Upeimpia olivat sammal- ja papelorikot sekä tummaraunioinen.
Erikoinen oli kaikkialla kuivilla kallioilla kasvava ruusu, joka osoittautui selvitysteni mukaan idänmetsäruusuksi (Rosa amblyotis). Se saattoi olla todella matalaa kuivilla kallioilla.
Lehdoissa ja kosteikoissa kasvoivat tavanomaisimpien lajien ohella mm. lehtokielo ja korpinurmikka.
Tietysti kasvit ovat asianharrastajien alaa, suuri yleisö ryntää metropoli Pietarista joukkoturismin laumoina ja kulkee karjan tavoin johtajanaan joku viidestäkymmenestä saaren oppaasta, joka pitää korkealla kädessään ohjaamansa ryhmän numerokylttiä. Ja tallauksen jäljet näkyvät. Pääteillä on tungosta myös off-season aikaan. Kauppakojuissa tehdään maallista rihkamakauppaa ja kirkkojen eteisissä vastaavaa uskonnollista.
Koko ajan rakennetaan uudelleen tuhottuja kirkkoja. 10 v sitten palaneen Aleksanteri Syväriläisen 150-vuotiaan kirkon paikallekin on tehty uusi. Pyhitysristejä nostetaan.
Ja sitten tehdään aivan uskomattomia rakennuksia, joista en kerro tässä nyt sen enempää kuin että ne ovat ilmeisiä valtiosalaisuuksia.
Jonkinlainen kaiho tai katkeruuskin tuntuu kaivertavan luostarin uudelleenrakentajia siitä, että suomalaiset evakuoivat sodan jaloista luostarin ikoneita Suomeen. Niinkuin se ei olisi ollut myös heidän kannaltaan kulttuurin pelastustoimintaa.
Mutta sata tarinaa ei riitä kertomaan totuutta ilmiöistä Valamon saarella ennen ja nyt.

Metsä liikkuu

Olen aina ajatellut, että meidän lampaita eivät ystävälliset karhut syö. Nyt tilanne taitaa muuttua. Viime viikolla (lähes) naapuritilan lampaita meni karhun raatelemina seitsemän Rehvanan kylällä, ja viime vuorokauden aikana näköpiirissä olevan Anssilan lammastilan katraasta yksi ilmeisesti saman yksilön suihin. Olisi tappan ut enemmänkin ellei talon emäntä olisi "karjumisellaan" saanut petoa tiehensä. Nyt hän kuulemma viettää yötään lammaslaitumella autossa nukkumalla ja pihassa loistaa tänne Puustinvaaralle asti kirkas valo.
Mistä tämä metsänkuninkaan lihanhimo? Selitys lienee aika yksinkertainen. Hallaisen alkukesän jälkeen metsässä ei ole marjoja, kylmän kesän seurauksena ei sieniä. Nälkä pakottaa vaikka rikkomaan tähän asti täällä säilyneen aselevon. Karhu sopeutuu ihmisen yhteiskuntaan ja taajaman läheisyys ei pelota. Saas nähdä, pelottaako lapsia kylän koulutiellä?
Meidän keskimmäinen alakoululainen näki kymmenkunta vuotta sitten koulutiellä karhun vilaukselta, kyseli vain sitten kotona että olikohan se mikä.
Aiemmin karhunpennut kävivät kesäaikaan pyöriskelemässä tässä talon läheisillä heinämailla, saattoivatpa karhu(t) seurata eläinten liikehdintää lammasaidan takana pureskellen vadelman vartta. Niiden vakituinen kulkureitti on tuossa vaaran rinteen alla Kurkilammen ohi Tervonlammelle suomaita myöten.
Illat ovat jo pimeät ja karhut alkavat etsiä talven varalle silavakerrosta. Milläs niitä nyt sitten syöttämään?
Naapuri ilmoitti ampuvansa kohti jos sattuu näkemään, viranomaiset eivät kaatolupia kuitenkaan anna. Kismittää vain omavastuun rahallinen määrä vahinkotapauksissa, kun poliitikot eivät pysty tunnustamaan, että eläimet eivät ole omia hoidokkejamme vaan valtion omaisuutta.

Märkää, kylmää, lunta ja pakkasta kesäkuun keskellä

17 vuoden vakituisen asumisen jälkeen ei ole ollut tällaista kelvotonta kesäkuun alkua vielä:
toissapäivänä 9.6. satoi maa valkoiseksi lumiräntää, päivälämpötila + 0,6 C ja lumi säilyi paikoin eiliseen. Sitten onkin taas satanut satamasta päästyään niin että niityt lainehtivat. Viikonvaihteessa oli Mekrijärvellä maan pinnassa -3,8 C, joten hyvästi mustikkasato ja ehkä herukatkin. Samaan aikaan on Lounais-Suomessa helle. Matalat tulevat nyt luoteesta, mikä on mielestäni aika poikkeuksellista.
Ilmat on sekaisin kuin koko maapallolla. Hyvä että tutkijat ovat ottaneet silmätikuksi vanhat autot päästöpommeina. Omani hyvin palvelleen Mersu citylinerin ajoin vuoden vaihteessa romuttamolle.
Se oli aikanaan tarpeen lammasrehun, pelimannien ja perheen kuljetuksissa; sillä käytiin Kuujärvellä maatiaisihmisten kanssa, Kaustisilla, ja viimeksi Etelä-Virossa taimiostoksilla. Ja toimihan se yökortteerinakin maastotöissä viimeksi Sulkavalla.
Nyt opettelen olemaan ilman autoa traktorin ja polkupyörän kanssa ja lainaan tarvittaessa vaimon autoa sen joutaessa.
Eihän tästä tilalta ole mihinkään erityisiä liikkumistarpeita. Tosin Pampalon kultakaivosprojektin 110 kW linjan läpikäynti Ratilanvaaralta Pampaloon edellyttää jonkinmoista liikkumispeliä.
Kallis polttoaine opettaa ja lopettaa turhan hössötyksen: ihan hyvä että lentoyhtiöitä menee konkurssiin. Tässä vaaran päällä kun näkee senkin, miten valtavat rahtikoneet Kauko-Itään piirtelevät taivaan kantta. Joskus on samaan aikaan näkyvillä kolme-neljäkin konetta.
Parempaan päin sitä vaan mennään, niin suvessa kuin elämässä, toivon.

Säteileviä koululaisia

Keskustelua on herättänyt 3G-lähetysaseman perustaminen Parppein koulun katolle. Siellä jököttää nyt uusi tekninen laite, joka jakaa sivistystä kännyköiden ja laajakaistan ystävien iloksi.
Nyt myös ilomantsilaiset koulukkaat sivistyvät entistä nopeammin kun tyhmien koululaisten polla alkaa säteilä ihan koulun apulaitteiden turvin eikä opettajien tarvitse asian eteen niin paljon pinnistellä.
Vaikka selvää lääketieteellistä näyttöä mastosäteilyn haitoista ei olekaan, on asian tutkimattomuuden/kokemattomuuden perusteella normaalia varokäytäntöä että koulujen ja päiväkotien katoille ei näitä laitteita sentään viedä.
Tekninen lautakunta ei ole asiaa selvästikään harkinnut tai ollut kyvykäs harkitsemaan luottaen rakentavan firman antamiin vakuutteluihin.

Kevät on jo melkein kesässä

Matkalla Kanta-Hämeestä itärajalle. Kevät on hehkeimmillään E-Suomessa: vuiokot kukkivat ja kiurunannukset, samoin vaahterat. Kasvikunnan herääminen ja muuttolintujen tulo luo hektisen olon, varsinkin tähän aikaan kun itikat ja mäkärät eivät vielä kiusaa.
Möhkön arboretumin istutustyöt alkavat taas ja toivottavasti voin edistää hankkeen toiminnan tiedottamista omalla tavallani. Ilmoittelen siitä tarkemmin kun saan homman pelaamaan.
Muuten kyllä kevään näkee omalla tavallaan myös maanteillä: mahdoton määrä moottoripyöriä pörrää teillä. Ja runsaasti vanhoja tuunattuja autovanhuksia.
Likennettä on toisaalta yhtenä virtana eli bensan hinta ei ole lainkaan korkea.
Se mistä on puutetta, on ihmisten korvien välissä. Rahasta ei ainakaan julkisilla paikoilla.
Kaunista hoidettua kulttuurimaisemaa tai vanhoja nätisti korjattuja maisemaa rikastuttavia rakennuksia näkee harvassa paikoin. Ja vähän näkee nuoria ulkotöissäkään: istuvat kait nettinsä ääressä tai ovat jossain pörräämässä.
Eli tällaiselta näyttää mutta mukana on sentään tuliaisena kiurunkannusta ja vuohenjuurta kotinurkille.

Rajan takaista rakennuspolitiikkaa

Täällä Ilomantsissa on ajankohtainen asia 4-kerroksisen asuintalon rakentaminen kylän keskustan liikenneympyrän ääreen. Rakennus tulisi etupäässä vanhuksille. Ihan OK että vanhuksille rakennetaan palvelujen lähelle, eihän täällä muita juuri olekaan. Mutta voimassa oleva rakennuskaava on 2-kerroksisille rakennuksille. Olin mukana kun keskustan osayleiskaavassa 10 v sitten pohdittiin keskustailmeen parantamista. Silloin katsottiin että kaavalla voitaisiiin parantaa keskustan ilmettä mahdollistamalla 3-kerroksisen talon rakentaminen. Tätä kaavamuutosta ei kuitenkaan tehty. Nyt rakennuslautakunta on myöntänyt poikkeusluvan nelikerroksiselle.
Rakennus kuitenkin poikkeaa kyläkuvan olemassa olevasta rakennuskannasta
melkoisesti, jonka takia olen halunnut nostaa asiasta keskustelua. Sikäli onnistuenkin, että Pogostan Sanomien viime numeron pääkirjoitus käsitteli aloitustani ja piti sitä taantumuksellisena.
Mutta olen edelleen sitä mieltä että kaiken väestön keskittäminen muutamaan kerrostaloon on täällä kauniiden vaarojen pitäjässä samaa kuin neuvostohallinnon aikainen politiikka Karjalan kylillä rajan takana. Niitä ratkaisujahan on nähty ja rakennusperinteen säilyttämisen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
Sauvo

Moni on julkisesti ja omia aikojaan ihmetellyt, minkä takia Etelä-Suomen rintamailta piti perheen kanssa muuttaa Ilomantsin kaukaisiin maisemiin. Siihen oli monta syytä ja yksi niistä näkyy oheisessa jo historiallisessa kuvassa. Karjalaiset evakot asutettiin luonnottomaan ympäristöön, jossa luonnon monimuotoisuudelle ei ollut jalansijaa. Monisatavuotinen kulttuuri tuhoutui viime sotiin, jäänteet löytyvät nykyisestä Kamennogorskin Slavinskojesta eli entisestä Antrean Henttolasta.
S.