Olen aina ajatellut, että meidän lampaita eivät ystävälliset karhut syö. Nyt tilanne taitaa muuttua. Viime viikolla (lähes) naapuritilan lampaita meni karhun raatelemina seitsemän Rehvanan kylällä, ja viime vuorokauden aikana näköpiirissä olevan Anssilan lammastilan katraasta yksi ilmeisesti saman yksilön suihin. Olisi tappan ut enemmänkin ellei talon emäntä olisi "karjumisellaan" saanut petoa tiehensä. Nyt hän kuulemma viettää yötään lammaslaitumella autossa nukkumalla ja pihassa loistaa tänne Puustinvaaralle asti kirkas valo.
Mistä tämä metsänkuninkaan lihanhimo? Selitys lienee aika yksinkertainen. Hallaisen alkukesän jälkeen metsässä ei ole marjoja, kylmän kesän seurauksena ei sieniä. Nälkä pakottaa vaikka rikkomaan tähän asti täällä säilyneen aselevon. Karhu sopeutuu ihmisen yhteiskuntaan ja taajaman läheisyys ei pelota. Saas nähdä, pelottaako lapsia kylän koulutiellä?
Meidän keskimmäinen alakoululainen näki kymmenkunta vuotta sitten koulutiellä karhun vilaukselta, kyseli vain sitten kotona että olikohan se mikä.
Aiemmin karhunpennut kävivät kesäaikaan pyöriskelemässä tässä talon läheisillä heinämailla, saattoivatpa karhu(t) seurata eläinten liikehdintää lammasaidan takana pureskellen vadelman vartta. Niiden vakituinen kulkureitti on tuossa vaaran rinteen alla Kurkilammen ohi Tervonlammelle suomaita myöten.
Illat ovat jo pimeät ja karhut alkavat etsiä talven varalle silavakerrosta. Milläs niitä nyt sitten syöttämään?
Naapuri ilmoitti ampuvansa kohti jos sattuu näkemään, viranomaiset eivät kaatolupia kuitenkaan anna. Kismittää vain omavastuun rahallinen määrä vahinkotapauksissa, kun poliitikot eivät pysty tunnustamaan, että eläimet eivät ole omia hoidokkejamme vaan valtion omaisuutta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti