tiistai 28. lokakuuta 2008

Kiitos ja vauhtia metsätöihin

Vaalit menivät jotenkin niin kuin olin ajatellutkin. Kyseessähän oli signaali, että Ilomantsikaan ei ole maailman ulkopuolella. Kälyni, joka ensikertalaisena onnistui pääsemään / joutui Kaavin valtuustoon, lausui julki tuntonsa:
"hei
Sinulla nyt oli tuollainen kamikaze-missio vihreänä Ilomantsissa, joten en ihmettele. Minä taas puhtaasti taktikoin keskustan siivellä sitoutumattomana. Vaikka en tiedä onko tässä nyt mitään juhlimisen aihetta, töihinhän sitä joutuu.
Sulla oli kuitenkin ihan asiaa nettisivuilla, etelässä olisit ollut varmaan vahvoilla.
t. Satu"


Niinhän se tietysti on. Onneksi pääsin tekemästä yhteisön töitä, kun omatkaan eivät ole kunnossa.
Lähetin onnittelut valtakunnan ääniharava Odelle. Olimme joskus samalla asialla mm. Viron palavankiven louhinnan ja sen ympärille syntyneiden ongelmien (ei vähiten Neuvosto-Eestin siirtomaapolitiikan)kanssa. Sen mitä sain nyt ääniä täältä raukoilta rajoilta, Ode sai 715-kertaisena. Maantieteelle ei mahda mitään, sanoi joskus joku valtioviisas.
Henkilökohtaiset kiitokseni minua äänestäneille 11, ja koko ryhmän puolesta 44 ihmiselle.
Erityisen kiitokseni haluan osoittaa Pogostan Sanomien toimitukselle lehden solidaarisuudesta ryhmäämme kohtaan. Tiedonvälitys ja sen avoimuus on vihreän liikkumisen keskeinen kulmakivi.
Nyt on aika aloittaa työ seuraavia vaaleja varten, ei rahalla vaan rakkaudella Ilomantsiin. Ja kun Ilomantsia ei joskus enää ole kuntana, se on edelleen paikkana (ja vahvistuvana sellaisena).
Kun muut tekivät vaalityötä, itse ponnistelin vesisateessa ja kurassa oheisen rakennuksen kimpussa. Haapahirsinen sauna nousi vaalipäivän aattona harjakorkeuteen vaaran laelle. Sen tekijämestari on Paavo Eskelinen Kuopion Hirvilahdesta. Kokoamisessa tosi työssä olivat myös hänen poikansa Konsta ja meidän Tommo, hyviä soittajia molemmat.

Tässä harmaantuvassa mökissä maailmaa vielä parannetaan...

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Vaalit tulivat ja menivät. Täällä entisessä kotikunnassasi Janakkalassa valtuustoon meni 3 vihreää! Eli täällä on aatteessa edistytty, jos lie enemmän turmeltu(neita)kin.
Oleellista alueen vaaleille oli Hämeenlinnan suurkunnan uuden suurvaltuuston valinta. Meikäläisen lehden "kotikunnasta" Rengosta sinne onnistui pääsemään 4; 2 kesk, 1 sd ja 1 PS.
Vanha kuomasi Pentti Andsten oli siellä vihreänä ehdokkaana, mutta kun minulla on tämä "muuttoliike" edelleen käynnissä, en ole nähnyt hänen saamaansa äänimäärää - epäilen ettei se kovin ole karttunut.
Mielenkiintoisia blogeja olet vääntänyt, en ole vain remontilta ja muutolta ehtinyt lukemaan.
Systeri R

Anonyymi kirjoitti...

Vihreät arvot saivat reilun prosentin kannatuksen. Onko se hyvä vai huono saavutus? Kun ajatellaan, että vihreät-ryhmän muodostivat Ilomantsissa kolme muualta muuttanutta ja ajallisestikin vielä vähän aikaa täällä vaikuttanutta ihmistä, pidän saavutusta vähintäänkin kohtalaisena. On selvää, että useimmilla ihmisillä on pitkä lista muita asioita mielessään, jotka vaatisivat korjausta, kuin huoli luonnon hyvinvoinnista Ilomantsissa. Sivukylän ukin tai mummon on joskus vaikea ymmärtää, miten muualla tapahtuva kehitys liittyy Ilomantsiin, kun on silmin kantamattomiin tervettä ja elävää luontoa. Haukatkin ovat palanneet ja pyörivät taasen pihapeltojen ympärillä eikä kotkakaan ole enää harvinainen näky. Joutsenpariskunta on pesinyt useana vuotena kotojärvelläni huolimatta likeisestä huvilakylästä. Luonto voi vielä hyvin. Mutta en näe pahaksi sitä, että ihmisellä luonnonasiat ovat lähellä sydäntä ja uskaltaa tunnustaa tätäkin väriä.

Ilomantsissa vaan vihreys liitetään paljossa muualta tulevaan sanelupolitiikkaan luonnon varjolla. Natura sai aikanaan kansan jaloilleen ja viimeaikaiset myllerrykset kylien jätevesien parissa - ei sekään liiemmin kiitosta ole synnyttänyt. Maanviljelijät saivat ensimmäisinä tuta nämä EU:n Ruhrin alueen lastut silmillään, kun määrättiin rannat pengerrettäviksi tai suoja-alueilla eristettäviksi. Paalit piti laskea tarkkaan ja päiväkirjaa pitää siitäkin, mihin aikaan vuodesta lanta levitettiin pelloille. Monen oli jopa tehtävä isoja investointeja pelkästään lantaloihin, ettei lehmän virtsa imeytyisi maahan. Oli kuitenkin jätetty taakse vuosikymmenet, jolloin täällä oli monikymmenkertaiset lehmä- ja lammaslaumat laiduntamassa peltoja, eikä luonto siintänsä saastunut, kenties oli jopa puhtaampi senaikaisista viljelytavoista johtuen.

Sen sijaan aletaan jo ymmärtää se, että suurella teollismaisella tuotannolla voi olla laaja-alaiset vaikutukset etenkin vesistöön ja sitä kautta hyvinvointiin. Yritykset tulevat ja tuovat koneensa mukanaan. Myllertävät maat ja vievät lopulta rikkaudet mennessään. Näiden yhteyksien selvittämisessä voisi Ilomantsin vihreillä olla oma lusikka sopassa ja tärkeä tehtävä paljon arkisempien asioiden ohessa. Mutta kannattaa tietenkin varoa sitä, ettei ota itseensä etelän herran leimaa, sellaista, joka nokka pystyssä kulkee ihmisten keskellä neuvomassa mikä on oikein, mikä väärin. Sellaisessa moni näkee vain mahdollisen suden lampaiden joukossa jos vallan kahvaan pääsee.

Viittaat kirjoituksessasi Osmo Soinivaaraan: hänen blogissaan kommentoidaan ahkerasti, rohkenin siksi kirjoittamaan mielipiteeni myös Sinun sivullesi. Olen kuitenkin huono ja laiska kirjoittamaan, joten ei ole pelkoa häirinnästä. Hyvää syksyn jatkoa!