Hei vaan satunnainen lukija!
Järkevät puheet saa heittää romukoppaan näillä kunnallisvaaliviikoilla. Kysyn vaan, miksi pitäisi nyt niin kiihkeästi olla esillä? Kyseessähän on koko elämän pituinen valinta ja sen toteen näyttäminen.
Olin juuri muutaman päivän Virossa. Yritettiin parin dendroihmisen kanssa kerätä siementä mm. orapihlajista Saarenmaalta. Vaan vaikeasti löytyi puumaisia marjovia crataeguksia. Paras anti olikin eräässä Tallinnan Tondin kaupungiosan yksityispuutarhassa. Sen istutukset oli tehnyt ensimmäinen virolainen tuttavuuteni liki 40 vuoden takaa. Jo aikaa manan majoille mennyt Edgar Talvik löi kipinän kiihkeään Eesti Fan-suhteeseen, hänen puutarhansa muistuttaa olemassa olollaan myös Neuvosto-Eestin historiasta. Ja nyt hänen arkkitehtityttärensä Tiina oli juuri valmistelemassa suunnitelmaa palauttaa v. 1928 tehty ja venäläisten 1955 räjäyttämä vapaussodan suuri hautamuistomerkki alkuperäiselle paikalleen alkuperäisen kaltaisena.
Samaan aikaan suomalainen "totuuden torvi" tutkija B riepottelee veljeskansojen välejä, käy kumartamassa siirretyn pronssisotilaan patsasta juuri valmistunut kirja kainalossaan. Kirjan oleellinen sisältö tuntuu olevan se, miten Viro häviää kymmenessä vuodessa maailman kartalta. Sovjetologi mikä sovjetologi. Tietysti riidan haastaminen on hävettävää, mutta veljeskansojen välejä sillä ei sentään saada poikki. Eikä varsinkaan henkilökohtaisia siteitä. Jollei lasketa asianomaisen itselleen hankkimaa Persona non grata-leimaa.
Kyllä virolaiset ovat silti varpaillaan Georgian sodan takia: mihin pystyy 900 000 asukkaan kansa, jos väkivalta saa vallan.
Virolaisilla oli valmiudet siirtää pronssisoturipatsas jo 1994, mutta poliitikot antoivat itsenäistymisen pölyn laskeutua viime aikoihin.
Menneisyyden kanssa kiihkoilu ei todellakaan vie mitään eteenpäin, oli sitten kyseessä valtioiden väliset suhteet tai kunnallisvaalien asetelmat.
S.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti