Matkailua ja vaalityötä

Sitten vaan kävi niin että lähdin viimein kunnallisvaaliehdokkaaksi. Onkin jo aikaa kun olin vihreiden valtuutettuna 1980-luvulla kahdesti entisessä silloisessa kotikunnassani Janakkalassa.
No Ilomantsissa julkinen tunnustautuminen vihreäksi on kuin pujottaisit pään löysään hirttoköyteen. Mutta tällaisella vanhalla jäbällä ei liene enää paljon menetettävää. Paitsi kotioloissa, jos rengin työt eivät tule ajallaan tehdyksi. Olinpa nyt esim. paneelissa, jossa yksikään eri puolueiden edustaja ei sanallakaan edes viitannut nuoriin. No mitäpä suotta, lapsia syntyy tänne Ilomantsiin enää alle peruskoulun luokallinen. Siis marginaali-ilmiö äänten kalastajan kannalta. Enemmistönä näyttävät olevan vaaliasioissa eläkeläiset, niin ehdokkaina kuin paneelien yleisönäkin.
Mistä tämä kertoo: kunnan tulevaisuus on enemmän kuin uhattuna. Parin kymmenen vuoden takaiset menetelmät kuntapolitiikassa ovat aikansa eläneitä, mutta tämän päivän eläkeläiselle se saattaa olla totisinta totta tänäänkin. Kaikella kunnioituksella vanhalle elämänkokemukselle, mutta silloin ei tunnettu ilmastonmuutosta, tietotekniikkaa, maahanmuuttoa tai monia muita tämän päivän asioita. Silloinkin kyllä lähdettiin täältä syrjästä leveämmän leivän perään. Sanotaankin että tänne jäivät ne, jotka eivät osanneet ostaa menolippua.
Kun 1991 muutin perheineni tänne Mantsiin, oli väkiluku karvan verran yli 8000, niin harmittavasti että perheeni muutto merkitsi sen että kuntaan valittiin monta valtuutettua enemmän kuin jos emme olisi tänne muuttaneet. (Siis kallis tikki kunnalle tällainen tulomuuttajaperhe.) Nyt väki on vähentynyt tuosta 25 %. Meidänkin lapset ovat lähteneet maailmalle.
Kuinka pitkään Ilomantsi jatkaa sitten itsenäisenä kuntana, kun kaikki viisarit näyttävät alamäkeä? Jonkin vuoden, arvaan. Ja kuitenkin muutin tänne Runo-Karjalaan sen muinaisen maineen kannustamana. Koko Suomessa pyritään peruspalvelut turvaamaan tätä nykyä 20000 asukkaan väestöpohjayksiköille. Siis avataanko itäraja 14000 tulomuuttajalle, jotta valtionhallinnon kaavailuissa täyttäisimme kuntakriteerin? Vai pyrimmekö liittämään tähän hallintoyksikköömme Porajärven ja Repolan? Vai ruvetaanko neuvottelemaan ehdoista Joensuun kanssa. Huonoja vaihtoehtoja kaikki, mutta minkäs teet.
Olin männä viikon Irlannissa. Sekin maa on kokenut kovia lähtömuuttoja: Amerikkaan ja tänä päivänä Australiaan. Maasta löytyy jopa aavekaupunkeja ilman ristinsielua.
Etsittiin aktiivisesti pojan kanssa irkkukansanmusiikkia. Valitettavasti ressumme rajoittui Dublinin-Kilkennyn (Cill Cheinnigh) akselille, jäivät mahtavat länsirannikon maisemat näkemättä. Mutta ei hätää, matkalippu Tampereelta Dubliniin maksaa hyvissä ajoin tilattuna 1 €, paluumatka 0 €. Kun ei lasketa lentokenttäveroja 23 €. Siis uusi reissu saarelle kun on joutoaikaa.
Sieltäkin sai vahvistusta EU-kritiikille, kun sattumoisin kävelimme maatalousministeriön ohi: vanha nainen piti yksinäistä mielenosoitusta plakaattia heilutellen. Sen teksti todisti: Farmers are no criminals.