Kiitos ja vauhtia metsätöihin

Vaalit menivät jotenkin niin kuin olin ajatellutkin. Kyseessähän oli signaali, että Ilomantsikaan ei ole maailman ulkopuolella. Kälyni, joka ensikertalaisena onnistui pääsemään / joutui Kaavin valtuustoon, lausui julki tuntonsa:

"hei
Sinulla nyt oli tuollainen kamikaze-missio vihreänä Ilomantsissa, joten en ihmettele. Minä taas puhtaasti taktikoin keskustan siivellä sitoutumattomana. Vaikka en tiedä onko tässä nyt mitään juhlimisen aihetta, töihinhän sitä joutuu.
Sulla oli kuitenkin ihan asiaa nettisivuilla, etelässä olisit ollut varmaan vahvoilla.
t. Satu"

Niinhän se tietysti on. Onneksi pääsin tekemästä yhteisön töitä, kun omatkaan eivät ole kunnossa.
Lähetin onnittelut valtakunnan ääniharava Odelle. Olimme joskus samalla asialla mm. Viron palavankiven louhinnan ja sen ympärille syntyneiden ongelmien (ei vähiten Neuvosto-Eestin siirtomaapolitiikan)kanssa. Sen mitä sain nyt ääniä täältä raukoilta rajoilta, Ode sai 715-kertaisena. Maantieteelle ei mahda mitään, sanoi joskus joku valtioviisas.
Henkilökohtaiset kiitokseni minua äänestäneille 11, ja koko ryhmän puolesta 44 ihmiselle.
Erityisen kiitokseni haluan osoittaa Pogostan Sanomien toimitukselle lehden solidaarisuudesta ryhmäämme kohtaan. Tiedonvälitys ja sen avoimuus on vihreän liikkumisen keskeinen kulmakivi.
Nyt on aika aloittaa työ seuraavia vaaleja varten, ei rahalla vaan rakkaudella Ilomantsiin. Ja kun Ilomantsia ei joskus enää ole kuntana, se on edelleen paikkana (ja vahvistuvana sellaisena).
Kun muut tekivät vaalityötä, itse ponnistelin vesisateessa ja kurassa oheisen rakennuksen kimpussa. Haapahirsinen sauna nousi vaalipäivän aattona harjakorkeuteen vaaran laelle. Sen tekijämestari on Paavo Eskelinen Kuopion Hirvilahdesta. Kokoamisessa tosi työssä olivat myös hänen poikansa Konsta ja meidän Tommo, hyviä soittajia molemmat.

Tässä harmaantuvassa mökissä maailmaa vielä parannetaan...

vaalibudjetti

Joensuun suunnasta on patisteltu ilmoittamaan, paljonko kukin ehdokas on käyttänyt rahaa esiintymiseensä. Pitää siis vastata. Tähän mennessä rahaa on kulunut kahden lammaslihapurkin tuottajahinnan verran. Yhtään ilmoitusta en ole tilannut enkä maksanut. Jotain yhteisilmoituksen kuluja saattaa tulla jaettavaksi. Ja yhden matkan bensakulut Hattuvaaraan, s.o. 6 litraa. Siinä kaikki mitä nyt tiedän.
Muuten tulihan kotioloissa selville sekin, että poliittisesti ristiriitaisin asia vaimon kanssa on suhtautuminen kotisirkaan. Puoliso (keskustalainen) on jyrkästi vastaan, että minä (vihreä)toisin meille asukkaaksi (Virosta) kotisirkan.
Sanottakoon selvyyden vuoksi, että kyseessä ei ole uusi naistuttava vaan Suomessa uhanalainen vanhojen asumusten hyönteinen.

Itkeäkö vai nauraa?

Näin kunnallisvaalien alla on on kaikenlaisia tilaisuuksia. Olen välttynyt niistä kiitettävästi. Olin kuitenkin yhdessä: Pampalon kultakaivosta koskevassa. Sehän on ollut yksi kunnan pelastava oljenkorsi. Ja kultaa on, mutta sen esille saamiseen tarvitaan rahaa. Maailman laman iskiessä tännekin aikatulut muuttuvat ja osakkeiden hinta laskee. Kun Endomines meni muutama aika sitten Tukholman pörssiin, oli osakkeen hintanoteeraus 12 ruotsinkruunua. Nyt se on myyntikurssina 4,00 Skr. Uusia osakeanteja siis tarvitaan.
Itsekin tein kesän lopulla 110 kV voimalinjan ympäristöselvityksen Pampaloa varten; nyt kuulin firman toimitusjohtajan suusta, että tätä linjaa ei tarvita vaan yritys luottaa rikastamotoiminnassa 20 kV jännitteeseen ja agregaattivoimaan. No silleen, pääsivät huhuslaisetkin metsään hakattavasta aukosta. Siis teetettikö Enerke Oy hukkainvestoinnin linjan tutkimisella, vai muuttiko tilaajayhtiö mieltään kuultuaan hinnan 45 km linjan vedosta?
Mutta samassa tilaisuudessa (järjestäjänä Keskusta ja Vihreät) käytti puheenvuoron eräs tunnettu keskustalainen "änkyrä". Sanon änkyrä, koska hän aiemmin vaalipaneelissa niin suurisanaisesti moitti kunnanvaltuuston änkyröitä. Antoi lausunnon vihreiden nokkanaisesta, jossa "todisti" tämän olevan stalinisti. En ollut uskoa korviani, että tällaisessa kulta-asiayhteydessä alkaa tulla moisia asiattomuuksia. Seurasi tietysti hyökkäyksen kärjen pikaistunut vastaus, josta huuto ei ollut kaukana.
Kuvittelin, että tämä tapaus oli yksittäinen ja kaikkien tunteman vastavirran kiisken ainoita tapoja tulla esille asiassa kuin asiassa.
Mutta sitten ehdin viimein lukaista Karjalaisen nettipalstan lukijakommentteja. Seuraavassa näitä otteita keskustelusta sen jälkeen, kun lehti syyskuussa julkisti uutisen vihreiden asettavan pienen ehdokasryhmän.

Iloksen toinen haara 22.09. klo 21:45
suojelullako eletään
No tulihan se vihreiden ryhmä myös Ilomantsiin, tosin toimii Joensuun ohjauksessa. Taitaa ryhmän kannatus olla perin heiveröinen, sillä kyllä äitiryhmä Ilos ja Natura on pilannut mahdollisuudet. Korpipitäjässä ei elä suojelulla, vaan työllä, jolloin luonnonvaroja pitää voida hyödyntää. Jos noudatettaisiin vihreiden ja muiden suojelijoiden tahtoa ei Ilomantsissa oli edes soraa saati sitten maanomistajalla oikeutta omiin maihinsa. Grönan politiikka on niin betonoitua, että luonnosta, metsistä ja maasta elävän pitäjän asukkailla nousevat niskavillat jo nimen kuultuaan. Sosialisointi ei kuulu 2000-luvulle, ei vaikka olisi entinen stallari.

04.10. klo 21:28
Duunari
Nämä Vihreät ja Luonto-Liiton edustajat,eivät ole koskaan tehneet rehelistä työtä.ne eivät tiedä mitä se on vaan jauhavat paskaa koska niillä on niin suuret suut.

04.10. klo 20:21
sinivihreän!
Kokoomuksen puistoyksikkö, kuten eräs poliittinen kirjoittaja blogissaan kertoo. Piti ihan Nurmijärveltä asti tulla pelastamaan Ilomantsi sen omilta osaamattomilta päättäjiltä jotka eivät ymmärrä luonnosta mitään eivätkä ympäristöstä! Heistä monet ovat kuitenkin niin iäkkäitä, että ovat eläneet ajan, jolloin korvessa ei ollut edes sähköä ja todella elettiin luonnon ehdoilla. Von sukuiset Nurmijärvellä ovat tainneet saada sähköt ja vesi-viemäröinnit 1800 luvun lopulla ja luonnon ehdoilla eläminen on heiltä ehkä jo unohtunut koska siitä taitaa olla enemmän kuin 120 vuotta. Luonnonmukainen maataloustouhu ei nykyaikana ole lähellekkään sama kuin ennen oli. Silloin siihen jouduttiin pakosta ja siitä pyrittiin pois tai yritettiin kehittää paremmaksi, ettei elämä olisi ollut niin kovaa. Veikkaan, että tällekkin touhulle käy kuten monelle muulle samanlaiselle harrastajalle. Muutaman vuoden jaksavat aatten innolla, sitten siitä tulee arkea ja lopuksi muuttavat pois kun huomaavat ettei se niin erikoista ollutkaan ja kaupunkien mukavuudet alkavat taas kiinnostaa. Nuorena ja keski-ikäisenä sitä vielä jotenkuten harrastaa muutaman vuoden mutta ikää kun tulee, arvot muuttuu.

05.10. klo 08:40
punavihreää
Kun demarit haluavat sosialisoida ihmisten rahat, vihreät sosialisoi maallisen omaisuuden. Kaikki vaan yhteiskunnan kontrolliin ja ohjaukseen. Totuus tulee hyvin esille ehdokkaan kommenteissakin, kun on kiinnostunut verovarojen käytöstä. Siitä nimenomaan on sosialisnissa kysymys. Verottaa ihmisiltä pois työllä anasaitut varat ja hallita niitä toisten puolesta. Kun kapitalismilla pelottelu ei enää pure, niin hyvä uskoiset manipuloidaan keinotekoisilla uhkakuvilla kuten ilmastonlämpeämisellä.

05.10. klo 19:43
punaa
Todella hyvä analyysi, olet oikeassa näissä kateuteen ja toinen vielä lisäksi anarkiaan periaatteensa perustavien ryhmittymien ruotimisessa.

Olen tiennyt eläväni Suomen äärikolkassa ja halunnut tänne. Mutta nyt ymmärrän pimeyden ydintä -oikeaa mustaa aukkoa - enemmän. Noissa viesteissä kaikuu korven ääni korpikuusen alta.

En häpeä ilomantsilaisena - häpeän ilomantsilaisten puolesta.

Eilen iskivät "joutoporukat" (juottop.?) tai häiriintynyt yksilö torin varren vaalimainoksiin. Eniten sai siipeensä pienin ryhmä vihreät, mutta myös kristillisten ja sosiaalidemokraattien julisteita oli tärvelty. Kovin yhteistä nimittäjää näillä kolmella on vaikea keksiä, joten kyseessä lienee ns. yleinen tyytymättömyyden ilmaisu.
Näitä kelkasta pudonneita on joka kylässä aivan liian paljon. Miten heidät voisi saada ajopuun asemasta ohjaamaan omaa elämäänsä? Vanhat tapaukset ovat käytännössä menetettyjä, mutta mitä tehdä nuorien kanssa. Koulu antaa vain ensi sijassa tiedollisia valmiuksia. Opettajien tehtävä tuntuu olevan opetussuunnitelmien toteuttaminen, ei niinkään nuorten opastaminen oman elämän hallintaan. Ja vaikeaahan se olisikin kun nuorten ihannoimia henkilöitä ei täällä syrjässä juuri löydy. Esim. yläasteella ei ole vuosiin käyty enää välitunnilla vaan istuskellaan tuntivälit koulun käytävillä. Opettajien perusteena on mm. se, että ulkona kävijät ovat tupakoijia. Aika paljon pielessä vai ?. Kyllä välituntivalvojallakin (jos sellaista on olemassa) on oma kasvatustehtävänsä keskenkasvuisten kanssa.
Koulu vetoaa monesti voimattomuuteensa nuorten ongelmatilanteissa, ettei se voi ottaa kotien vastuullista kasvatustehtävää hoitoonsa. Entä kun on vain "koti", jossa ei osata/jakseta/nähdä tarpeelliseksi kansalaiskasvatuksen aakkosia. Nuori pakenee virtuaalitodellisuuteen, joka voi saada mitä kummallisempia piirteitä kuten on nähty.
Vanhemmat: antakaa aikaa lapsellenne ja tehkää yhdessä jotain. Se on parempi pankkitalletus kuin hyväkään osakesijoitus. Ja onhan maailma nyt rähmällään kohta 1930-luvun lamaan verrattavissa olevasta talouden syöksykierteestä. Hyvää siinä on se, että se pakottaa ottamaan selviytymistaistelun omiin käsiin. Jos siihen pystyy. Yli varojen elämisestä on tultava loppu niin yksilön kun yhteisöjen talouksissa. Ja heikko-osaisten turvaksi järjestätynyt yhteiskunta tarjoaa turvaverkon.
Olen tässä vain aprikoinut, kuka maksoi matkani Tampereelta Dubliniiin ja takaisin (minä maksoin vain 1 €). Ilmaista lounasta ei ole; ilmaiseksi lentämisestä lankeaa maksu jonnekin.

Matkailua ja vaalityötä

Sitten vaan kävi niin että lähdin viimein kunnallisvaaliehdokkaaksi. Onkin jo aikaa kun olin vihreiden valtuutettuna 1980-luvulla kahdesti entisessä silloisessa kotikunnassani Janakkalassa.
No Ilomantsissa julkinen tunnustautuminen vihreäksi on kuin pujottaisit pään löysään hirttoköyteen. Mutta tällaisella vanhalla jäbällä ei liene enää paljon menetettävää. Paitsi kotioloissa, jos rengin työt eivät tule ajallaan tehdyksi. Olinpa nyt esim. paneelissa, jossa yksikään eri puolueiden edustaja ei sanallakaan edes viitannut nuoriin. No mitäpä suotta, lapsia syntyy tänne Ilomantsiin enää alle peruskoulun luokallinen. Siis marginaali-ilmiö äänten kalastajan kannalta. Enemmistönä näyttävät olevan vaaliasioissa eläkeläiset, niin ehdokkaina kuin paneelien yleisönäkin.
Mistä tämä kertoo: kunnan tulevaisuus on enemmän kuin uhattuna. Parin kymmenen vuoden takaiset menetelmät kuntapolitiikassa ovat aikansa eläneitä, mutta tämän päivän eläkeläiselle se saattaa olla totisinta totta tänäänkin. Kaikella kunnioituksella vanhalle elämänkokemukselle, mutta silloin ei tunnettu ilmastonmuutosta, tietotekniikkaa, maahanmuuttoa tai monia muita tämän päivän asioita. Silloinkin kyllä lähdettiin täältä syrjästä leveämmän leivän perään. Sanotaankin että tänne jäivät ne, jotka eivät osanneet ostaa menolippua.
Kun 1991 muutin perheineni tänne Mantsiin, oli väkiluku karvan verran yli 8000, niin harmittavasti että perheeni muutto merkitsi sen että kuntaan valittiin monta valtuutettua enemmän kuin jos emme olisi tänne muuttaneet. (Siis kallis tikki kunnalle tällainen tulomuuttajaperhe.) Nyt väki on vähentynyt tuosta 25 %. Meidänkin lapset ovat lähteneet maailmalle.
Kuinka pitkään Ilomantsi jatkaa sitten itsenäisenä kuntana, kun kaikki viisarit näyttävät alamäkeä? Jonkin vuoden, arvaan. Ja kuitenkin muutin tänne Runo-Karjalaan sen muinaisen maineen kannustamana. Koko Suomessa pyritään peruspalvelut turvaamaan tätä nykyä 20000 asukkaan väestöpohjayksiköille. Siis avataanko itäraja 14000 tulomuuttajalle, jotta valtionhallinnon kaavailuissa täyttäisimme kuntakriteerin? Vai pyrimmekö liittämään tähän hallintoyksikköömme Porajärven ja Repolan? Vai ruvetaanko neuvottelemaan ehdoista Joensuun kanssa. Huonoja vaihtoehtoja kaikki, mutta minkäs teet.
Olin männä viikon Irlannissa. Sekin maa on kokenut kovia lähtömuuttoja: Amerikkaan ja tänä päivänä Australiaan. Maasta löytyy jopa aavekaupunkeja ilman ristinsielua.
Etsittiin aktiivisesti pojan kanssa irkkukansanmusiikkia. Valitettavasti ressumme rajoittui Dublinin-Kilkennyn (Cill Cheinnigh) akselille, jäivät mahtavat länsirannikon maisemat näkemättä. Mutta ei hätää, matkalippu Tampereelta Dubliniin maksaa hyvissä ajoin tilattuna 1 €, paluumatka 0 €. Kun ei lasketa lentokenttäveroja 23 €. Siis uusi reissu saarelle kun on joutoaikaa.
Sieltäkin sai vahvistusta EU-kritiikille, kun sattumoisin kävelimme maatalousministeriön ohi: vanha nainen piti yksinäistä mielenosoitusta plakaattia heilutellen. Sen teksti todisti: Farmers are no criminals.