Suomen syöjiä omilla konnuilla

Viime aikoina on eräs häirikködosentti Bäckman tehnyt kaiken voitavansa mustatakseen kotimaataan venäläisten silmissä. Ajattelin että on nyt aihetta palauttaa mieliin vähän vanhaa historiaa venäläisten ja suomalaisten yhteiselosta. Seuraavassa ja sen jatko-osissa tullaan kertomaan kansakoulunopettaja Henrik Laitisen v. 1865 muistiin keräämää historiatietoa. Nämä tiedot on julkaisti  Uuden Suomettaren lisälehdillä 10.2. -3.3.1879. Väliin olen lisännyt joitakin kommentteja, karttoja ym. Tiedot koskevat lähinnä vanhaa Ilomantsia tai rajoitetusti Pohjois-Karjalaa. Täällä pahanteko oli rajallisempaa verrattuna Kymenlaaksoon tai Pohjanmaahan.

10.02.1879   Uusi Suometar no 17 Lisälehti, s. 5

Wihan muistoja Itä-Suomesta.

H. Laitisen keräämiä w. 1865.

Henrik Laitinen tuli v. 1863 Wärtsilän rautatehtaalle opettajaksi ja kirjastonhoitajaksi  

Öllölän ja Konnunniemen kylien wälillä Ilomantsissa oli wielä isonwihan aikana (verisin vaihe 1713-14, isoviha loppui Uudenkaupungin rauhaan v. 1721)jylhä synkkämetsänen sydänmaa, johon kyläläiset riensiwät parttisotaa pakoon. Tuonne salolle, 8 wirstan päähän, matkustiwat Konnunniemen asukkaat perheineen ja rakensiwat erään waaran rinteeseen saunan, jota sanottiin ”piilomökiksi”.  Toisen waaran rinteeseen, joka siitä sai nimensä P i i l o w a a r a, rakensi saunansa Öllölän kylälistö.  (Suuri ja Pieni Piilovaara löytyvät myös Tohmajärven Patsolasta.) Jatkossa teksti on vaihdettu Old English Text –fontista   helpottamaan lukemista Bookman Old styleksi.   Molemmat saunat oliwat täynnä rahwasta. Konnunniemen saunassa oli myös kaksi kylässä asuwaa ”wenäläistä”. (=ortodoksia) Eräänä iltana kun Suomalaiset pelkäsiwät murhaajain tuloa ja tiedusteliwat wenäläisiltä: ”jokohan tänä yönä wenäläiset tulewat?”; arweliwat nämät ”puksuta saapi maata”. Waan eipä aikaakaan, niin oliwat jo wenäläiset, rahwaan mitään älyämättä, saunan piirittäneet. Nyt sieppasi wahwin saunassa olewista wenäläisistä nuijan, joka oli hätäwaraksi warustettu owen pieleen, ja törmäsi saunasta wenäläisten sekaan. He kun näkiwät rotewan miehen eiwät hirwinneet pistää häntä keihäillänsä. Se pääsi sitä tietä pakoon ja juoksi yöllä yhtä päätä Piilowaaran saunalle waroittamaan. Sieltä rahwas luisti pakoon. Mutta Konnunniemen saunalaisilla oli surma tarjona. Niiden seassa oli eräs Suomalainen Simo Pesonen, jota wenäläiset tuohoiwat keihäillänsä, waan keihään kärki, joka tawoitti Pesosta mahaan, sattui tuliraudan silmukkaan. Pesonen heittihe kuolleeksi kuolleiden joukkoon. Koko saunallisen Suomalaisia Wenäläiset siihen murhasiwat ja murskasiwat, halkoen keihäillänsä murhattujen mahat. Eräs waimo, jolla jo oli suolet siwulla riippumassa, pyysi wielä kahden päiwän perästä wettä juodaksensa. Pesonen kämpi wenäläisten mentyä haawoitettuna  pois kuolleiden joukosta ja parani. Hän asui sitten Hartiawaaralla. Kerran tuli hänen taloonsa wanha  wenäläinen sotilas, osoitti kädellään pohjoista kohden M u r h i  n w a a r a a , joksi Konnunniemen surkeata pakopaikkaa  sittemmin sanotaan, ja arweli: ”Tuolla, tuolla waarassa minä ennen Ruotsia rutsustin”. ”Aha, huusi Pesonen, sinäkö se olet, joka isäni, äitini tapoit ja minua mahaan pistit tuliraudan silmään? Malta, nyt sinun saakeli ottaa; minä tapan sinun!” Sieppasi seipään ja antoi sillä aika hajakkata Wenäläiselle, waikka se koki lepyttää: ”kuules weli, eihän siitä enää mitä, a sotoa so´an aikana”.

Wielä 60 wuotta sitten (1865) löydettiin Murhinwaaralla murhattujen pääkalloja.

(Museoviraston kulttuuriympäristön rekisteriportaali ei tunne Tuupovaaran Murhivaaraa.)

Pikkuvihan ajalta on Ilomantsin kirkonkirjaan merkitty 20 ihmisen kohdalla v. 1742 ”Ihjälslagen af ryssen” iältään 3-70 vuotiaita.

(jatkuu)