Palanutsaareen (Kalmosaari 700 m SE Korpisaaresta) Ilomantsin Nuorajärwellä oli 16 Wenäläistä kuollut nälkään. Heiltä oli wanki päässyt weneellä karkuun, eikä totellut waikka kyllä huusiwat: ”Älä mene, tule takaisin, niin saat hopeisella lusikalla syödä puurosi”. Heidän luunsa sitten haudattiin Korpisaareen (Korpisaarea on käytetty Viininiemen asukkaiden hautasaarena. Saaresta on löydetty mm. pronssinen rintasolkipari. Muistitiedon mukaan lapsia kiellettiin menemästä saareen).
Marjowaaran kestikewarin itäpuolella on Murhiwaaran torppa. Siihen
murhattiin sunnuntaiaamuna sota-aikana kuusi henkeä ja lapsi pistettiin
seipääseen kuolemaan. (Torppa on edelleen olemassa
autiona kalliomurskausalueen pohjoispuolella Marjovaarassa.)
Eräästä hietasärkästä, joka on eteläpuolella waltamaantietä lähellä Maukkulan kylää, länteen päin Kurkilammista, on löytty paljo ihmisten luita kun siitä on soraa wedetty maantielle (Puustinvaaran Kurkirinne, mm. Veikko Määttäsen sorakuoppa, mahdollisesti myös jakokunnan loppuun kaivettu kuoppa). Rahwas ei tiedä minkä sodan aikusia ne lienewät.
Wiinniemellä polttiwat parttisotilaat riihellisen suomalaista rahwasta. Eräs waimo, jonka Wenäläiset oliwat repineet sota-aseillaan niin onnettomaksi että suolet jo heiluiwat siwulla, juoksi wielä tuosta kahakasta pakoon. Lapsensa jäi surmapaikalle itkemään, jonka tähden Wenäläinen huusi pakenewalle: ”A korjoo ropa lapses!”
_____________________
Parttisotaa käwiwät Suomalaiset ja Wenäläiset keskenään waikka rauhakin oli päätetty waltakuntien wälillä. Sitten on neljäs miespolwi elämässä, kun Ilomantsin Kuokanniemellä eli talonmies Aatami Kettunen (s. 23.12.1743). Hän ja eräs talonmies Erkki Tikka (eli 1724-1809)joka asuin Wiinniemellä, läksiwät kerran miehinensä Wenäjän puolelle parttisotaan. He antoiwat monessa kahakassa Wenäläisille selkään ja palasiwat runsaalla saaliilla kotiinsa.
Liuwuksen (Liusvaara oli luovutetun Ilomantsin itäisin ortodoksikylä) puolelta Ilomantsissa meni kerta (1767) wiisi miestä, niistä yksi mykkä (kuuromykkä Gauriel Fedotoff), rajan yli (Säämäjärvelle) ja rapisteliwat Wenäläisiltä yhtä ja toista saaliiksi. Kun palasiwat sankarimatkoiltansa, niin heistä tuli kaipauksia. Asia ilmoitettiin Ruotsin kuninkaalle, joka käski rapsia mykkä-miestä 40 paria selkään ja tuomitsi toiset mestattawiksi. (Yksityiskohtaista tietoa Liusvaaran ryöstäjistä ja tuomioista: ks. http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/histo/vk/koskivirta/sisainen.pdf., ss. 275-277. Teloitetut olivat uudisasukkaat Fedor Fedotoff ja Jeulampei Jestafeoff. Yksi koki tehdä itseänsä wiattomaksi ja huusi mestatessa: Juo´aan weri wiaton, pää wiaton mestataan”. Mestatut teilattiin Ilomantsin wanhan suomalaisen hautausmaan wiereen (Ilomantsin Pappilanvaaralla) Tuosta alkoiwat miehet wälttää ryöstöretkiä kun näkiwät kuinka ryöstäjät kuninkaan käskystä kappaleina nostettiin parruin päähän.
Wiimenen, joka Ilomantsissa mestattiin samaan paikkaan, oli wanha sotamies ”Toutu”, joka oli murhatyöstä tuomittu.
(jatkuu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti