Miten mukava joulu; oikea vanhanajan sellainen. Tuvan lämpömittari näyttää +13 C, ulkona ujeltaa tuuli. Lumi lentää vaakana, kinokset salpaavat ovia. Pakkanen vaihtelee koko ajan -15 ja -25 C välillä. Ollaankin oltu koko joulun aika ummen takana. Vaikka matkaa maantielle on vain 100 m. Saa ainakin olla ihan rauhassa.
Onneksi lapset ovat kotiutuneet hetkeksi maailmalta, nauttivat talon antimista ja seurapeleistä. Ja musiikista. Piano soi iloisesti, tyttöjen laulu kaikaa ja väliin vingahtaa viulu, kitara solisee nuotteja tai kontrabassokin saa äänen. Sellaista nautintoahan tämä; kannattaa valmistaa joulua hyvien harrastusten parissa viihtyville lapsille.
Mutta mikä saa tuulen pysymään koillisessa ja idässä, työntämään aina vaan Jäämeren kylmää tänne ja kauemmaksikin etelään? Niin että talveksi varatut lämmikkeet kuluvat aivan vauhdilla.
Lumipeite on nyt noin 22 cm, jo toistamiseen tämän syksyn aikana. Onneksi on lunta, jolla suojata sokkelia. Vaan ei ollut pari viikkoa sitten. Joku täkäläinen keräsi pellolta lakaisten 2 cm paksuista kuuraa talon suojaksi. Aivan ennen kuulumatonta täällä paksujen hankien kulmakunnalla.
Mutta syyssateet olivat älyttömät: liejussa täällä kahlattiin. 1991 kun tänne muutettiin Etelä-Hämeestä, oikein ihmeteltiin syksyn ja kevään lyhyyttä. Ei ollut pitkää röppöaikaa kumminkaan päin. Päiväkodin tädit oikein ihmettelivät, että miksi me tänne muutettiin. Vielä enemmän ihmettelivät saatua vastausta: lumen ja pakkasen takia.
Toivottavasti kylmää piisaa tulevinakin talvina.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti