Miten mukava joulu; oikea vanhanajan sellainen. Tuvan lämpömittari näyttää +13 C, ulkona ujeltaa tuuli. Lumi lentää vaakana, kinokset salpaavat ovia. Pakkanen vaihtelee koko ajan -15 ja -25 C välillä. Ollaankin oltu koko joulun aika ummen takana. Vaikka matkaa maantielle on vain 100 m. Saa ainakin olla ihan rauhassa.
Onneksi lapset ovat kotiutuneet hetkeksi maailmalta, nauttivat talon antimista ja seurapeleistä. Ja musiikista. Piano soi iloisesti, tyttöjen laulu kaikaa ja väliin vingahtaa viulu, kitara solisee nuotteja tai kontrabassokin saa äänen. Sellaista nautintoahan tämä; kannattaa valmistaa joulua hyvien harrastusten parissa viihtyville lapsille.
Mutta mikä saa tuulen pysymään koillisessa ja idässä, työntämään aina vaan Jäämeren kylmää tänne ja kauemmaksikin etelään? Niin että talveksi varatut lämmikkeet kuluvat aivan vauhdilla.
Lumipeite on nyt noin 22 cm, jo toistamiseen tämän syksyn aikana. Onneksi on lunta, jolla suojata sokkelia. Vaan ei ollut pari viikkoa sitten. Joku täkäläinen keräsi pellolta lakaisten 2 cm paksuista kuuraa talon suojaksi. Aivan ennen kuulumatonta täällä paksujen hankien kulmakunnalla.
Mutta syyssateet olivat älyttömät: liejussa täällä kahlattiin. 1991 kun tänne muutettiin Etelä-Hämeestä, oikein ihmeteltiin syksyn ja kevään lyhyyttä. Ei ollut pitkää röppöaikaa kumminkaan päin. Päiväkodin tädit oikein ihmettelivät, että miksi me tänne muutettiin. Vielä enemmän ihmettelivät saatua vastausta: lumen ja pakkasen takia.
Toivottavasti kylmää piisaa tulevinakin talvina.
lauantai 26. joulukuuta 2009
torstai 10. joulukuuta 2009
On hyvä elää kaukana Helsingistä
Omat nuoret ovat hakkeutuneet kaikki pääkaupunkiseudulle. Itsekin siellä elelin 1966-83. Ja osallistuin. Tuli tuttuja ja ajan ilmiöt jäivät mieliin.
Nyt kun etäisyyttä on pääkallon paikalle niin ajallisesti kuin maantieteellisesti, voi katsella asioita kriittisemmin. Silti Helsinki on edelleen komein Pohjoismaiden pääkaupunki kaupunkijulkisivultaan. Ja Suomenlinna sen portti. En ole käynyt saaressa 20 vuoteen, vaikka lähes kymmenkunta vuotta hääräsin saarten ennallistamisen parissa. Se on vähän sama juttu kuin en tahdo enää mennä Lappiin. (Paitsi johdattamaan erästä NN:ää kullankaivun saloihin). Lappi on kiinteistöbisneksen pilaamaa entistä erämaata monilta keskeisiltä paikoilta. Suomenlinna sitä ei onneksi ole, mutta muistot jääkööt elämään ilman hämmentäviä uusia kuorrutuksia.
Mitä sitten muuta kuuluu Helsinkiin? Olen jo kantanut oman korteni kekoon vastustamalla Katajanokan yltiömäistä hotellihanketta. Jokin aika sitten apulaiskaupunginjohtajaksi noussut Suomen luonnonsuojeluliiton aikainen tuttava Hannu Penttilä haluaa katsoa hotellista syntyneen korttipelin loppuun. Poliitikot ovat pelimiehiä!
Uusin hanke keskustelun liekehtivänä aiheena on helikopterikentän rakentaminen Hernesaaren kärkeen pitkälle mereen rakennettavalle täyttöniemelle. Turvaamaan mahdollisesti joskus jatkuvaa Tallinnan pikaliikennettä. Ympäristövaikutusten arviointi näyttäisi olevan asiassa lapsenkengissä. Sekin 36 + X miljoonan potti voitaisiin käyttää vaikka junatunnelin suunnitteluun Suomenlahden ali. Tai osakkeiden ostoon Viron Keskraudtee AS:lta, jotta Baltian maiden välinen junayhteys tulisi joskus kuntoon. Jos sitä rahaa nyt kerran Hesassa on niin että ranteita pakottaa.
Hupaisin esimerkki oli tämän päivän lehdessä havainnekuvana. Seurakuntayhtymälle luovutettaisiin vanhan linja-autoaseman vierestä tontti hiljentymiskappelin rakentamiseksi. No sehän olisi ihan paikallaan. Mutta mutta... Mitä tulee mieleen tästä ikkunattomasta pyöreästä rakennuksesta. Sehän on kuppi. Eikä tukeudu mihinkään läheisen rakennuskannan kuvaan. Modernismin kaipuussa Hesan keskeistä miljöötä halutaan "elävöittää" milloin mitä ihmeellisimmillä tempuilla. Arvata sopii, onko kuppi (jos se totetutuu) koiran-, kissan- vai sylkykuppi. Vai muistuttaako se meitä liiallisesta kupinotosta, jota Hesan kaduilla voi aistia.
No mitä ihmettä nyt ilomantsilainen kantaa huolta pääkaupunkilaisten kuppikehityksestä? Siksi vain että maamme on niin yllättävän pieni ja siksikin että Helsinki on monelle portti Ilomantsiin.
Älkää sulkeko tätä porttia te kaukaiset päättäjät, vaan tehkää se miellyttäväksi ja jopa jännittäväksi avata.
Nyt kun etäisyyttä on pääkallon paikalle niin ajallisesti kuin maantieteellisesti, voi katsella asioita kriittisemmin. Silti Helsinki on edelleen komein Pohjoismaiden pääkaupunki kaupunkijulkisivultaan. Ja Suomenlinna sen portti. En ole käynyt saaressa 20 vuoteen, vaikka lähes kymmenkunta vuotta hääräsin saarten ennallistamisen parissa. Se on vähän sama juttu kuin en tahdo enää mennä Lappiin. (Paitsi johdattamaan erästä NN:ää kullankaivun saloihin). Lappi on kiinteistöbisneksen pilaamaa entistä erämaata monilta keskeisiltä paikoilta. Suomenlinna sitä ei onneksi ole, mutta muistot jääkööt elämään ilman hämmentäviä uusia kuorrutuksia.
Mitä sitten muuta kuuluu Helsinkiin? Olen jo kantanut oman korteni kekoon vastustamalla Katajanokan yltiömäistä hotellihanketta. Jokin aika sitten apulaiskaupunginjohtajaksi noussut Suomen luonnonsuojeluliiton aikainen tuttava Hannu Penttilä haluaa katsoa hotellista syntyneen korttipelin loppuun. Poliitikot ovat pelimiehiä!
Uusin hanke keskustelun liekehtivänä aiheena on helikopterikentän rakentaminen Hernesaaren kärkeen pitkälle mereen rakennettavalle täyttöniemelle. Turvaamaan mahdollisesti joskus jatkuvaa Tallinnan pikaliikennettä. Ympäristövaikutusten arviointi näyttäisi olevan asiassa lapsenkengissä. Sekin 36 + X miljoonan potti voitaisiin käyttää vaikka junatunnelin suunnitteluun Suomenlahden ali. Tai osakkeiden ostoon Viron Keskraudtee AS:lta, jotta Baltian maiden välinen junayhteys tulisi joskus kuntoon. Jos sitä rahaa nyt kerran Hesassa on niin että ranteita pakottaa.
Hupaisin esimerkki oli tämän päivän lehdessä havainnekuvana. Seurakuntayhtymälle luovutettaisiin vanhan linja-autoaseman vierestä tontti hiljentymiskappelin rakentamiseksi. No sehän olisi ihan paikallaan. Mutta mutta... Mitä tulee mieleen tästä ikkunattomasta pyöreästä rakennuksesta. Sehän on kuppi. Eikä tukeudu mihinkään läheisen rakennuskannan kuvaan. Modernismin kaipuussa Hesan keskeistä miljöötä halutaan "elävöittää" milloin mitä ihmeellisimmillä tempuilla. Arvata sopii, onko kuppi (jos se totetutuu) koiran-, kissan- vai sylkykuppi. Vai muistuttaako se meitä liiallisesta kupinotosta, jota Hesan kaduilla voi aistia.
No mitä ihmettä nyt ilomantsilainen kantaa huolta pääkaupunkilaisten kuppikehityksestä? Siksi vain että maamme on niin yllättävän pieni ja siksikin että Helsinki on monelle portti Ilomantsiin.
Älkää sulkeko tätä porttia te kaukaiset päättäjät, vaan tehkää se miellyttäväksi ja jopa jännittäväksi avata.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
