perjantai 20. maaliskuuta 2009

Biosfäärissä elellään

Sattuipa silmiin viimeisen Maaseudun Tulevaisuus-lehden artikkeleissa kirjoitus hankkeilla olevasta uudesta biosfäärialueesta Päijänteelle. Sitä ovat kehitelleet Hämeen ja Keski-Suomen ympäristökeskukset. Kyseessä olisi ollut maamme kolmas laatuaan. Esimmäisenä sellainen luotiin tänne Ilomantsin-Lieksan alueelle 1992, toinen Saaristomerelle pari vuotta myöhemmin.
Luulin jo että MTK olisi sivistynyt sen verran, että taisteluhaudoista olisi voitu nousta keskustelemaan. Vaan eipä: "MTK vastustaa biosfäärialueen perustamista Päijänteelle" lukee lehden nelipalstaisessa otsikossa. Vastustuksessa ovat mukana myös Päijät-Hämeen ja Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistykset ja Metsänomistajien liitto.
Meidän biosfäärialueellamme elää n. 2000 ihmistä. Se on tuonut tänne Ilomantsiin metsäpuolen erityisosaamisen perustutkimusta ja käytännön sovellutuksia. Jokapäiväistä taloudellista toimintaa ei alue ole rajoittanut, vaan sillä hakataan metsiä ja louhitaan mineraaleja. Tätä nykyä meidän metsien ikärakenne ei vastaa lähestulkoonkaan sitä, mitä voi löytyä Päijänteen ympäristöstä.
Muistan kun joskus oli tekemisissä Kelvenneen hienon harjusaaren kanssa; saaren joka on on nykyisen Päijänteen kansallispuiston ydinaluetta Padasjoella. Sinne oli suunnitteilla mitä mahdottomimpia hankeita, mm. harju olisi parturoitu golfkentäksi, jonne kantosiipialuksella ja lentokoneilla olisi tuotu golfaajat. Onneksi se ei toteutunut. Kiitos heränneen ympäristötietoisuuden.
Nyt haluan oikein kiittää paikallisia metsänhoitoyhdistyksiä julkisesta vastustuksestaaan.
Ai miten niin? No siten tietysti, että kyllä Pohjois-Karjalan biosfäärialue pysyy paremmin arvossaan, jos sille ei luoda kilpailijoita väestörikkaaseen Etelä-Suomeen. Aivan: inflaatiota tässä ilmiselvästi on torjuttu; käsitteen inflaatiota. Ja riittää valtiolla enemmän tukea tänne rajaseudulle kun rikkaat hämäläiskunnat jäävät näppejään nuolemaan.
Olen sikäläisen metsänhoitoyhdistyksen jäsen metsäni takia. Nolottaa toisaalta yhdistyksen johdon puolesta, toisaalta olen iloinen tästä selventävästä patavanhoillisesta asenteesta. Tuotuna julki aikana, jolloin metsänhoitoyhdistyksillä menee epäilyttävän kehnosti. Esimerkkejähän on.
Sopisi eteläisten päättäjien käydä opintomatkalla täällä esim. Mekrijärven asemalla ja selvittää itselleen, minkälainen mörkö se biosfääri oikein on.
Kun koko Suomi voisi olla yhtä samaa biosfääriä.

"Runon, rajan ja raiskion tienvarren asukas"

Ei kommentteja: